Six Feet Tall

Heippatirallaa kaikille! Mikä järkytys, että oon postannut viimeksi tasan kaksi viikkoa sitten?! Myönnän kuitenkin, että joka päivä oon postauksen kirjoittamista ajatellut, mutta materiaalit ovat olleet niin vähissä, että on tuntunut tyhmältä tulla vaan kirjoittamaan ilman minkäänlaista sisältöä.  Nyt mulla on kuitenkin tulossa teille lähitulevaisuudessa juttua vaikka mistä, kunhan saan hankittua järkkärini takaisin T:n auton uumenista ja saan kuvattua kunnolliset after-kuvat. Tulossa muun muassa ohjeita, kuinka saada valkoiset Converset taas valkoisiksi syksyn kurakelien jälkeen ja kuinka tehdä ripped-jeansit! Viime aikoina oon... ... täyttänyt muutaman työhakemuksen ... syönyt terveellisesti ja vähemmän terveellisesti ... käynyt katsomassa Cinderellan (ja sain jopa T:n mukaan) ... kannustanut poikia säbä-finaalissa ... ehkä myös vähän karjunut ei-niin-tyttömäisesti ... lohduttanut ... treenannut täysiä ... myös lintsannut treeneistä

Heippa! Anteeksi hiljaisuudesta, ei vaan ole yksinkertaisesti ollut mitään kirjoitettavaa (tai ennemmin näytettävää) . Töitä on ollut ihan mukavasti, iltaisin on luettu pääsykokeisiin. Sunnuntaina oli kuitenkin normaalista viikonlopusta poiketen kahdet sukulaissynttärit. Rakkaat isoisoäitini ja serkkuni täyttivät vuosia. Mutta, jottei nyt hirveästi eksyttäisi aiheesta, niin mulla on teille kysymys. Mulla on haussa Canon EOS 550D -järkkärini kaveriksi jokin pienempi pokkarikamera. Oon aina pitänyt kuvaamisesta ja oon bloginkin myötä yrittänyt kuvailla mahdollisimman paljon, mutta oon sen verran perfektionisti, ettei iPhone vitoseni kameran laatu miellytä mun silmää sitten yhtään. Varsinkin Australiaan lähdettyäni haluan, että mulla on pienempi kamera, joka voisi olla kokoajan mukana, jotten vaan missaisi täydellisiä kuvaushetkiä. Kun en jaksa kantaa painavaa järkkäriäni paikasta toiseen montaa tuntia  (en ymmärrä miten oon ennen jaksanut) .  Oon aika avoin kaikille ehdotuksille, bud

Hellou! Eilen jo yritin kertoa teille mun pääsiäisestä, mutta koska pää ei nyt vaan kerta kaikkiaan toiminut, enkä saanut mitään aikaiseksi, päätin siirtää postauksen tekemisen tälle päivälle. Pääsiäinen oli niin täynnä toimintaa, että toivottavasti muistan kertoa teille kaiken! Olin muutaman päivän viime viikolla töissä ja töitä taas riitti, onneksi ajoittain oli kolme kassaa, jolloin ei kuitenkaan tarvinnut panikoida ehtiikö kaiken tarvittavan tehdä ennen kuin uusi kierros alkaisi. Torstaina kävin kiertämässä muutamat vaatekaupat siinä toivossa, että olisin löytänyt mitä oon jo hetken aikaa yrittänyt löytää itselleni; täydelliset boyfriend-malliset farkut, laadukkaat perusfarkut, lyhytvartiset Converset tai loaferit. Lista onnekseni vähentyi yhdellä kun löysin uudet Tiger of Swedenin farkut My Miloulta! Kyllä laadun huomaa ja tuntee. Myöhemmin kävin vielä treffaamassa Miljan kanssa ja käytiin juomassa ihanat smoothiet Cornetossa. Omassani oli pinaattia ja basilikaa, Miljan s

Heippa! Oon hokenut teille jo jonkin aikaa kuinka mulla on teille kerrottavaa. Oon jostain syystä pitkittänyt jutun paljastamista teille, mutta nyt teen siitä lopun. Tarkoituksenani on lähteä elokuussa pidemmäksi aikaa Australiaan au pairiksi . Siitä syystä myös blogi muuttuu, koska mun arkipäivät kokevat radikaalin muutoksen. En ole vielä täysin varma kuinka pitkään haluan olla pois kotisuomesta. Alunperin oli ajatus, että olisin jopa puolivuotta pois, mutta se on alkanut hirvittämään. Onneksi ei ihan vielä tarvitse päättää mitään. Mistä sain idean lähteä au pairiksi? Oon aina halunnut matkustella ja unelmani on aina ollut päästä jenkkeihin ja Australiaan. Lisäksi lastenhoidosta on vuosien aikana kertynyt paljon kokemusta, kiitos sukuni, jonka kaikki lapset ovat syntyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Siksi koin tämän olevan mahtava tilaisuus tienata rahaa, saada uusia kokemuksia ja nähdä Australiaa. Työskentelen perheessä, jossa on kaksi pientä suloista poikaa ja koira .

Moikka! Mut on viime aikoina haastettu kahteen The Liebster Award -haasteeseen. The Liebster Awardin tarkoituksena on antaa lisänäkyvyyttä blogeille, joilla on alle 1000 lukijaa. Haastajani ovat keksineet mulle kysymykset, joihin mun kuuluu vastata. Sen jälkeen keksin omat kysymykseni ja haastan muita bloggareita tekemään saman. Kiitos haastaneille Monalle ja Karolinalle ! Miksi ja milloin aloitit bloggaamisen? - Aloitin bloggaamisen viime vuoden kesäkuussa. Aloitin, koska aloin kaipaamaan bloggaamista ja tapahtumieni jakamista muille. Lisäksi ajattelin sen olevan mukava harrastus välivuodelle. Mikä on kaikista kauhein ja negatiivisin kommentti, minkä olet koskaan saanut?  - Tässä blogissa en ole vastaanottanut sen isompia negatiivisia kommentteja, mutta ehkä pahimmat ovat tulleet edellisessä blogissani, jota kirjoitin nuorempana. Enkä nyt varsinaisesti muista mitään erityistä, mutta 15 vuotiaana ulkonäköön kohdistuneet negatiiviset kommentit vaikuttivat itsevarmuutee

Heippatirallaa!  Tämä olkoon ensimmäinen kauneuteen liittyvä postaukseni. Saa nähdä kuinka paljon innostun tuomaan tätä tyttömäisintä puoltani esiin blogissa. Kertokaahan mielipiteenne! Mulla on ollut ripsienpidennykset jo yli kaksi vuotta ilman taukoa. Ensimmäisen kerran pääsin kokeilemaan näitä ihania karvoja yläasteella ollessani äitini koekaniinina. Oon koko tänä aikana käynyt samalla huoltajalla, lukuunottamatta yhtä kertaa, kun olin pidempään Lahdessa (ja ripsien huoltajani asuu Hämeenlinnan suunnalla). Virheen tein, koska ripset eivät olleet ollenkaan mieleeni. Luottohuoltajastani en luovu! Ripsienpidennysten hyvät puolet: Laittautuminen vie paljon vähemmän aikaa Näytät aina freesimmältä, varsinkin ilman meikkiä Silmäsi korostuvat täysin eri tavalla Vie huomion kasvojen pienistä virheistä Pituuksia ja kaarevuuksia löytyy monia, joten jokaiselle löytyy varmasti juuri oikea malli Ripsienpidennysten huonot puolet: Korkea hinta (on kuitenkin toiminimellä toimi

Iltaa!  Harmi, että pääsin vasta tähän kellon aikaan kirjoittamaan teille, mutta mun aamu ja päivä ovat olleet erittäin hektisiä. Heräsin aamulla innoissani tajuttuani, että mulla on synttärit tänään!  Kolmas vuosikymmen lähti käyntiin. Hui apua. Aloin heti herättyäni valmistelemaan kotia ja ruokia sukulaisia varten, joiden oli määrä saapua klo 13 synttärikahveille. Juoksin kauppaan hakemaan lohitahnan ja mokkapalojen ainekset. Palattuani kotiin otsa hiessä, jouduin lähtemään uudestaan kauppaan tajuttuani, että leivinpaperi on loppunut. Lopulta kuitenkin sain kaiken tehtyä ja jäipä jopa hieman ylimääräistä aikaa ennenkuin vieraat saapuivat. Oli ihana saada sukulaiset käymään myös täällä, kun pian sekään ei ole enää mahdollista. Sukulaisten lähdettyä ryntäsin salille perjantaireenille. Joka sinänsä oli turha, koska kotiin tultua ahmin mahani täyteen mokkapaloja. Ah nam ne on niiiiiin hyviä! Nyt vihdoin pääsin istahtamaan sohvalle ja pian sänky kutsuu, koska oon aivan puhki. Huome