Siirry pääsisältöön

Haussa pokkarikamera

Heippa! Anteeksi hiljaisuudesta, ei vaan ole yksinkertaisesti ollut mitään kirjoitettavaa (tai ennemmin näytettävää). Töitä on ollut ihan mukavasti, iltaisin on luettu pääsykokeisiin. Sunnuntaina oli kuitenkin normaalista viikonlopusta poiketen kahdet sukulaissynttärit. Rakkaat isoisoäitini ja serkkuni täyttivät vuosia. Mutta, jottei nyt hirveästi eksyttäisi aiheesta, niin mulla on teille kysymys. Mulla on haussa Canon EOS 550D -järkkärini kaveriksi jokin pienempi pokkarikamera. Oon aina pitänyt kuvaamisesta ja oon bloginkin myötä yrittänyt kuvailla mahdollisimman paljon, mutta oon sen verran perfektionisti, ettei iPhone vitoseni kameran laatu miellytä mun silmää sitten yhtään. Varsinkin Australiaan lähdettyäni haluan, että mulla on pienempi kamera, joka voisi olla kokoajan mukana, jotten vaan missaisi täydellisiä kuvaushetkiä. Kun en jaksa kantaa painavaa järkkäriäni paikasta toiseen montaa tuntia (en ymmärrä miten oon ennen jaksanut)
Oon aika avoin kaikille ehdotuksille, budjettina on noin 300-400e. En edes harkitse ostavani 100-200e maksavia pokkareita, koska nykyään puhelimilla saa samanlaatuisia kuvia, eivätkä ne tosiaan miellytä tarpeeksi mun silmää. Onko sulla sopiva pokkari mielessä? Kerro siitä!
Tähän mennessä oon selaillut Olympuksen, Sonyn ja Canonin pokkareita. Yksi mikä on tällä hetkellä juurtunut mieleeni on Olympuksen SH-1 -pokkari. Jos joku siellä ruudun toisella puolella omistaa kyseisen pokkarin, olisin erittäin kiitollinen lukiessani kokemuksiasi kyseisestä vehkeestä!


 photo olympussh1_zpsrytftnyb.jpg
Mukavaa keskiviikkoiltaa, mä siirryn sohvalle katsomaan Temptation Islandia! (nonni, nyt sekin on myönnetty).

Eveliina

Kommentit

  1. Canon EOS M on rakkautta. Hyvä kuvanlaatu, kevyt, pieni, helppo käyttää. Mulla oli joskus joku olympyksen PEN, mutta niien kanssa en tullu sitte yhtään toimeen, tosta SH-1 en oo koskaan tosin kuullutkaan :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos asiallisesta kommentoinnista

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi lempparikampaus + ohjeet sen tekoon

Ennen kuin leikkasin tukkani polkkamittaan, mietin usein pystyisinkö tekemään erilaisia kampauksia vai joutuisinko pitämään samaa tukkatyyliä päivästä toiseen? Tai olisiko polkka niinkin vaativa, että sitä pitäisi laittaa joka aamu vähintään vartin, että sen kanssa kehtaisi lähteä ihmisten ilmoille. Molemmat epäilyni osoittautuivat vääriksi, koska mun on ollut todella hauskaa tämän mallin kanssa. Vaikka en saa enää isoa ja korkeaa nutturaa, osaan tehdä nykyään täydelliset #beachwaves :it . Oon tykästynyt kyseiseen hiustyyliin niin paljon, että se on nähty jo kaksi viikonloppua peräkkäin ja todennäköisesti tullaan näkemään tulevanakin viikonloppuna. Ja sen takia puhun viikonlopuista, koska arkisin en käytännössä ehosta itseäni millään tavalla. Korkeintaan laitan kulmiin ja ripsiin väriä, mutta sitäkin todella harvoin. Mitä mieltä te olette? En myöskään voi lopettaa uuden ripsarin ihailua! Se on niin hyvä!! Mun ohje täydelliseen biitsilaine-tukkaan (ihanteellinen bob-, tai...

Onnellisuuden huipentuma

Heippa kaikki! Muistatteko, kun kerroin blogini siirtyneen Onniblogit-blogiportaaliin? Päätettiin blogiportaalin porukalla tekevämme yhteistyöpostauksen, jossa bloggaajamme kertovat kuinka kokee onnen tunteen ja mitä se omalla kohdalla tarkoittaa. Mulle aihe on erittäin ajankohtainen, koska en usko, että voisin olla enää enempää onnellinen, mitä tällä hetkellä oon. Mitä onnellisuus on? Googlettaessa sanan "onnellisuus", ensimmäisenä linkkinä aukeaa Wikipedia, jonka artikkelin ensimmäinen lause on " Onnellisuus  on psykologi  David Myersin  mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on  hyvää." Aika yksinkertainen vastaus, mutta eipä sen sen monimutkaisempi tarvitse olla. Mun kohdalla onnellisuus tarkoittaa, että tunnen itseni luotetuksi , rakastetuksi , turvatuksi ja hyödylliseksi . Haluan uskoa, että ihmiset pitävät mua luotettavana ja voivat kertoa mulle asioita kuin asioita, ilman, että heidän täytyy pelätä, että asia on puolen tunnin päästä kaikkien ti...

Miksi mä bloggaan?

Kysymys mikä kaikilla bloggaajilla tulee jossakin kohtaan vastaan. Miksi mä bloggaan? Siihen on aika helppo vastata. Mä tykkään jakaa mun elämän tapahtumia. Joillakin (lue: kaikilla)  menee silloin tällöin hermo mun juttuihin kun pälpätän ja pälpätän ja yleensä aina käännän puheenaiheen jotenkin mun elämään. Mutta samalla kun oletan muiden olevan kiinnostunut mun elämästä, mäkin oon vastavuoroisesti kiinnostunut muiden elämästä.  Blogi on mulle kuin päiväkirja. Multa kyllä löytyy bloginkin lisäksi konkreettinen päiväkirja, jota oon kirjoittanut säännöllisesti ja epäsäännöllisesti vuodesta 2005. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla päiväkirja, koska tietyt muistot, niin hyvät kuin huonotkin, unohtuvat. Tämän takia päiväkirja on hyvä olla, joka tuo vanhat muistot takaisin mieleen. On myös hauska huomata miten käsiala, kirjoitustapa ja nimmari ovat muuttuneet vuosien aikana. Noniin, mites sitä taas eksyttiin aiheesta? Mulla on aikaisemminkin ollut blogi, jota k...