Six Feet Tall

Oh my god! Lause, joka on kaikunut suustani, kun oon hämmästellyt asioita kuin asioita tällä kuluneella viikolla. Kuitenkin, tämän viikon isoin OMG-lausahdus pääsi suustani, kun sain blogini sähköpostiin viestin, että Six Feet Tall on ehdolla Indiedaysin Blog Awardseissa vuoden inspiroivammaksi kauneusblogiksi . Mulle tämä on todella iso kunnia, kun katsoo keiden muiden huikeiden bloggareiden kanssa saan jakaa Beautybox-kategorian. Haluan pyytää teitä ihania lukijoitani klikkaamaan ylläolevaa kuvaa, etsimään Six Feet Tall ja painamaan "Äänestä" -painiketta, jos koette mun blogin olevan äänenne arvoinen. Jokainen ääni merkitsee mulle aivan suunnattomasti ja tästä, jos jostakin saan hirmulatauksen motivaatiota blogata enemmän. Täten ollen voin jo nyt sanoa, että paljon on matskua tulossa. Mun harmikseni joudun kuitenkin missaamaan 31.10 järjestettävät Indiedaysin Blog Awardsit, jolloin voittajat julkistetaan. Täällä toisella puolella palloa kun oleskelen. Toivottavasti

Ennen kuin leikkasin tukkani polkkamittaan, mietin usein pystyisinkö tekemään erilaisia kampauksia vai joutuisinko pitämään samaa tukkatyyliä päivästä toiseen? Tai olisiko polkka niinkin vaativa, että sitä pitäisi laittaa joka aamu vähintään vartin, että sen kanssa kehtaisi lähteä ihmisten ilmoille. Molemmat epäilyni osoittautuivat vääriksi, koska mun on ollut todella hauskaa tämän mallin kanssa. Vaikka en saa enää isoa ja korkeaa nutturaa, osaan tehdä nykyään täydelliset #beachwaves :it . Oon tykästynyt kyseiseen hiustyyliin niin paljon, että se on nähty jo kaksi viikonloppua peräkkäin ja todennäköisesti tullaan näkemään tulevanakin viikonloppuna. Ja sen takia puhun viikonlopuista, koska arkisin en käytännössä ehosta itseäni millään tavalla. Korkeintaan laitan kulmiin ja ripsiin väriä, mutta sitäkin todella harvoin. Mitä mieltä te olette? En myöskään voi lopettaa uuden ripsarin ihailua! Se on niin hyvä!! Mun ohje täydelliseen biitsilaine-tukkaan (ihanteellinen bob-, tai

Viime lauantaina lämpötila kohosi lähemmäksi 40 astetta, mutta halusin silti lähteä patikoimaan Parramatta Laken ympäristöön. En ollut vielä kunnolla päässyt näkemään oman alueeni luontoa. Ja kaunishan se oli kuin mikä. Paljon kasvustoa, tosin aika kuivaa. Näin vain muutaman kukan koko patikoinnin aikana. Liskoja tuli kuitenkin nähtyä enemmän mitä olisi ehkä halunnut. Muutamaan otteeseen jopa säikähdin kun vähän isompi sisilisko kipitteli jalkojen yli. Törmättiin patikoinnin aikana satojen sisiliskojen lisäksi tähän ylläolevassa kuvassa olevaan herraan. Kyseessä on Red-Bellied Black Snake, joka on yksi Australian vaarallisimmista käärmeistä. Näin jälkikäteen ei osaa edes kuvitella, kuinka vaaralliseen tilanteeseen olin joutunut. Tai olisin voinut joutua, jos en olisi huomannut käärmettä ja käärme olisi purrut. Olin niin kaukana lähimmästä ensiapu-paikasta, joten chänsit olisivat jääneet aika pieniksi. Lisäksi tuli nähtyä kauniita lintuja ja water dragon, joka ei ole yhtä iso kuin var

Ah täällä rupee vihdoin näyttämään kesältä! Ehkä jopa vähän pelottaa, kun ensi viikon sää näyttää lähemmäksi 40 celsiusastetta. Enhän mä edes ole kokenut sellaista kuumuutta (joojoo sauna..) . Mutta aion ottaa kaiken ilon irti. Meidän uima-allaskin on vihdoin siivottu kuolleista lehdistä, joten voidaan hyvillä mielin pulikoida poikien kanssa päivät pitkät! Nyt asiaan! Mun luottoripsari, Maybellinen vedenkestävä The Colossal Volum' Express , on päässyt loppumaan (nyyh) , joten oli aika lähteä hakemaan uusi tuubi. Mun järkytykseksi, en löytänyt kyseistä ripsaria lähimmästä kauppakeskuksestani, vaikka silläkin on kokoa sen verran, että oon eksynyt sinne - muutamaankin kertaan. Mutta, koska joku ripsari oli saatava, päätin kokeilla rahatilanteen vuoksi toista Maybellinen vedenkestävää ripsaria. Ja sen takia vedenkestävää, koska normaali ripsiväri ei pidä mun ripsiä kaarevina, kuin sen viisi minuuttia taivutuksen ja värin jälkeen. Ja vedenkestävyys tietenkin plussaa! Koska lähimmässä

Heippa kaikki! Muistatteko, kun kerroin blogini siirtyneen Onniblogit-blogiportaaliin? Päätettiin blogiportaalin porukalla tekevämme yhteistyöpostauksen, jossa bloggaajamme kertovat kuinka kokee onnen tunteen ja mitä se omalla kohdalla tarkoittaa. Mulle aihe on erittäin ajankohtainen, koska en usko, että voisin olla enää enempää onnellinen, mitä tällä hetkellä oon. Mitä onnellisuus on? Googlettaessa sanan "onnellisuus", ensimmäisenä linkkinä aukeaa Wikipedia, jonka artikkelin ensimmäinen lause on " Onnellisuus  on psykologi  David Myersin  mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on  hyvää." Aika yksinkertainen vastaus, mutta eipä sen sen monimutkaisempi tarvitse olla. Mun kohdalla onnellisuus tarkoittaa, että tunnen itseni luotetuksi , rakastetuksi , turvatuksi ja hyödylliseksi . Haluan uskoa, että ihmiset pitävät mua luotettavana ja voivat kertoa mulle asioita kuin asioita, ilman, että heidän täytyy pelätä, että asia on puolen tunnin päästä kaikkien ti

Tuntuu , että aloitan jokaisen postauksen lauseella "viime päivät ovat olleet kiireisiä.." tai oon ollut aikeissa aloittaa. Mun elämä on täällä todella kiireistä siinä mielessä, että kokoajan tapahtuu jotain. Varsinkin kun viettää minimissään neljä päivää viikosta kahden taaperon kanssa, jotka todellakin pitävät sut liikenteessä. Jollekin tämä olisi normaali arki, mutta mun kohdalla tämä on paljon kiireisempää, mitä arki oli Suomessa. Mä tykkään siitä. Muistan kirjoittaneeni kauan aikaa sitten, juuri muutettuani Lahteen, kuinka elämä tuntui tylsältä, kun sillä ei ollut selkeää järjestystä tai aikataulua. Pidän siitä, että on tietty rytmi. Vaikka aamuheräämiset eivät ikinä ole olleet mun juttu (paitsi täällä kuudelta-seitsemältä herääminen ei ole tuottanut sen suurempia ongelmia) , niissä oli se hyvä puoli, että päivästä saattoi saada enemmän irti kuin silloin, kun heräsi puoliltapäivin. Nykyään mun aikataulu näyttää tältä: 630am-7am herätys 730am "työt"

Kaikki varmasti tietävät puhelinlankapompulat. Kun Invisibobblet ilmestyivät kauppoihin ja bloggaajat alkoivat hehkuttamaan niitä, pian ne olivat loppuunmyyty. Vaikka kolmen pompulan pakkauksella oli hintaa lähemmäksi viisi euroa, ne olivat silti loppuneet kaikkialta. Miksi? Koska niiden sanottiin olevan jämäkämpiä ja katkovan vähemmän hiuksia. Porukka kehui kyseisiä pompuloita ja pian niistä alettiin myymään halpoja kopioita, jotka eivät kuitenkaan ajaneet samaa asiaa, vaan olivat liian "tahmeita", jolloin ne venyttivät hiusta entistä enemmän ja katkesivat helposti. Haistatteko pienen katkeruuden tekstissäni? Kyllä, minäkin "sorruin" ostamaan kopioversioita, jotka toden totta repivät hiuksia normaaleja pompuloita enemmän ja jokainen niistä katkesi kolmannen tai neljännen käyttökerran jälkeen. Mutta postauksen aiheena ei suinkaan ollut avautuminen Invisibobblejen halpojen kopioiden huonosta laadusta vaan halusin vinkata kuinka saatte vanhat, venyneet Invisibobbl