Goodbye Finland, Hello Sydney!

Hellou kaikille täältä rapakon toiselta puolelta! Pahoittelut, että viimeisestä kunnon postauksesta on kulunut aikaa. Blogi on jäänyt aika toissijaiseksi sen jälkeen kun aloin tutustumaan uuteen elämääni Sydneyssä.
Pikkuhiljaa alkaa arki normalisoitumaan, järkyttävä päänsärky, jetlagi ja flunssa alkaa olemaan takana päin. Hyvä niin, koska asiat tuntuvat sujuvan paljon sutjakkaammin niin.

Unohdin tulla ilmoittamaan teille, että oon julkaissut uuden videon! Jos et ole vielä nähnyt videota, klikkaa tästä, niin pääset suoraan videoon. Muista myös tilata mun kanava Youtubessa, niin et jää mistään paitsi!
Superkiitos kaikille tänhetkisille tilaajille! Teitä tuli yhdessä yössä yli kymmenen! And that's huge for me!

Mitä sanotte, jos palataan viime viikon maanantaihin, kun olin viimeistä päivää Suomessa?
Heräsin aamulla. Aika aikasin, olisikohan kello ollut about kymmenen. Edellisenä yönä sain ensimmäistä kertaa pieniä mahakramppeja jännityksestä. Olin ihmetellyt, miksei mua ollut aikaisemmin jännittänyt sillä tavalla?
Jatkoin pakkaamista siihen asti, kunnes tunsin olevani valmis. Noh, nyt jälkeenpäin ajatellen, olisin voinut aloittaa pakkaamisen muutama päivä aikaisemmin, jotta matkalaukku olisi pakattu järkevämmin. Esimerkiksi, miksi ihmeessä oon pakannut neljä, NELJÄ pikkulaukkua?!?! Pakkasin neljä pikkulaukkua, en yhtäkään vähän isompaa laukkua, joka olisi viimepäivinä tullut erittäin tarpeeseen, kun joudut kantamaan kahden pienen lapsen vaihtovaatteet, vesipullot, vaipat, liinat ja välipalat. Ei muuten mahdu mun pikkuluikkariin tai burchiin. Lisäksi pakkasin vain kaksi pitkähihaista paitaa, koska "no siellähän on vähintään +30 lämmintä, ei siellä koskaan ole kylmä". Ja tästä syystä oon kärsinyt jonkin sortin hypotermiasta. Ja jos joku nyt ihmettelee miksi sanon näin, niin täällä on oikeasti ollut t o d e l l a kylmä. Mittari on näyttänyt parhaimmillaan +15 astetta, mutta iholla se tuntuu +4 asteelta. Lisäksi asunnot ovat todella kylmiä, koska niiden lämmitys maksaa maltaita.
Onneksi sää alkaa pikkuhiljaa lämpiämään ja kohta voi jopa harkita nappaavansa sortsit kaapista.
Okei nyt eksyttiin taas aiheesta. Olin siis vihdoin saanut pakattua ja huomasin, että lähtöön oli vielä kuusi tuntia jäljellä (lento lähti 23:55). Koko loppuaika taisikin mennä vain tappaen aikaa poikkikseni ja äitini kanssa.
Sitten olikin aika lähteä lentokentälle. Kuka ikinä tähän ryhtyykään, älkää ikinä luulko, ettei olisi yksiäkään hyvästejä ilman kyyneleitä. Mulla niitä sattui olemaan enemmän kuin muilla, kun ollaan kaveri- ja perhepiireissä tällaisia itkupillejä. You know it, Essi.
Ajettiin lentokentälle, täytettiin masut Burger Kingissä ja sen jälkeen oli taas itkun aika. Oli nimittäin aika sanoa hyvästit parhaalle ystävälle ja poikaystävälle. Se, että joudun hyvästelemään parhaan ystäväni ja poikaystäväni, oli ainoa ja kamalin asia mitä jouduin tekemään, kun päätin lähteä tänne rakentamaan toista elämää. Mutta nehän eivät onneksi olleet hyvästit, vaan "törmäillään". Koska puolen vuoden päästä me törmäillään taas. Puolivuotta on lyhyt aika, mutta sillä hetkellä se tuntui ikuisuudelta.
Turvatarkastuksen ja viimeisten heilutuksien jälkeen siirryin kansainväliselle puolelle. En ole koskaan tuntenut itseäni niin yksinäiseksi. Ei ollut isi auttamassa, kun piti matkustaa 10 000 kilometrin matka - yksin, pidätellen itkua. Sanoisin sen olevan jännittävin ja pelottavin teko mitä olen tähän mennessä tehnyt yksin. Puolen vuoden päästä vastaus saattaa olla toinen. Siellä mä istuin, portilla 37 odottaen lentoa Singaporeen, joka tulisi kestämään 12 tuntia. No hyvinhän se meni ja niin myös meni jatkolento Singaporesta Sydneyyn. Ekalla lennolla sain jopa hieman nukuttua, toisella taas en ollenkaan. Saavuin keskiviikkoaamuna Sydneyn lentokentälle. Kello oli 06:15 aamulla, Suomessa 23:15. Kropan kello kiljui unta. Pääsin uuteen kotiini ja nukuin iltapäiväviiteen, jonka jälkeen olin pari tuntia hereillä ja sitten taas nukuttiin. Sen jälkeen aloin kukkumaan viimeistään viideltä aamulla ja nukkumaan mentiin seitsemältä illalla. Vasta nyt kropan kello alkaa tajuamaan milloin on yö ja milloin päivä.

To be continued..

Mulla on teille tosi paljon kuvia näytettäväksi, mutta näytän niitä paremmin omissa postauksissa.

Ajattelin myös tekeväni Q&A:n lähiaikoina. Onko teillä kysymyksiä mielessä, joita haluaisitte kysyä? Jos näyttää siltä, että teillä on paljon kysyttävää mihinkä tahansa liittyen, niin Q&A tullaan varmasti toteuttamaan - videomuodossa. Joten kommenttiboksi huutamaan!

Nähdään taas <3

Eveliina