Siirry pääsisältöön

Stockholm through my iPhone

Moro! Koska en saanut liitettyä viime postaukseen puhelimellani otettuja kuvia Tukholmasta, teen niistä erikseen oman postauksen. Samalla ajattelin kertoa vähän enemmän mun kuulumisia. Tuntuu, että kerron yleensä vain päällimmäisenä mielessä olevat asiat, enkä mieti niitä sen enempää. Julkaisun jälkeen tajuan, että ainiin olisinhan mä tästäkin voinut teille kertoa. Nyt yritän kaivautua vähän syvemmälle!
 photo IMG_0322_zps8pttkhd7.jpg
Ihan ensimmäiseksi. Arvatkaa mitä? Mä pääsin kouluun!
Sydän alkoi hakkaamaan tuhatta ja sataa, kun päivitin Opintopolun sivun ja yhtäkkiä sivulle ilmestyi peukalo, jonka vieressä luki "Opiskelupaikka myönnetty". Ja pääsin vielä juuri sinne minne halusinkin! Jos kuitenkin puhutaan rehellisesti, tällä hetkellä opiskelupaikan saaminen olisi ollut ihan sama, koska lähden joka tapauksessa kuukauden (apuaaa) päästä Australiaan. Mutta eihän tosta uutisesta voi olla kuin innoissaan! Jes! Onko siellä muita, jotka saivat hyviä uutisia opiskelupaikan suhteen?
 photo IMG_0307_zpsj7i7kjcm.jpg  photo IMG_0329_zpsb2kuao1v.jpgOon pettynyt itseeni, kun tuntuu, että haluaisin edelleen elää vain karkilla ja muulla roskaruoalla. Tai siis niin mun kroppa sanoo. Ja kaikki tämä johtuu vaan siitä, kun juhannuksena eli viisi päivää juurikin vain roskaruoalla. Ah by the way, ylläolevassa kuvassa on maailman paras bagel! Söin sen Espresso Housessa, joita muuten löytyi joka ikisestä kadunkulmasta Tukholmassa. Sisällä taisi olla muun muassa kanaa, rucolaa ja marinoitua punasipulia. Nousee ihan vesi kielelle pelkästä ajatuksesta!

Oon miettinyt pitkään, kuinka kamalat ulkonäköpaineet meidän ikäisillä ja varsinkin nuoremmilla tytöillä on. Sen takia yritän elää sellaisella asenteella, ettei yksi pulla viikossa tee musta lihavaa. Okei ehkä toikin on vähän liioitellusti sanottu, koska onhan mulla pelkästään kolme karkkipäivää viikossa - perjantai, lauantai ja sunnuntai. Arjet pyrin pitämään puhtaana, mutta kyllä sinnekin silloin tällöin pulla tai pari eksyy. Ja silloin mulle tulee kamala morkkis! Ja mua ärsyttää se. Kuinka paljon kadehdinkaan ihmisiä, jotka vähät oikeesti välittää, kuinka monta lettua tai pullaa ne vetää viikossa. Odotan sitä päivää, kun tajuan rakastavani itseäni ja kroppaani joka ikinen päivä - koko ajan. Vai onkohan se edes mahdollista?
 photo IMG_0302_zpsixlh35vv.jpg  photo IMG_0344_zpsungi0jed.jpgMutta hei! Kertokaa mulle kuulumisia! Musta on ollut tosi kiva lukea teidän kuulumisia ja postausehdotuksia! Pyrin toteuttamaan kaikki postausehdotukset (jos mahdollisia) mahdollisimman nopeasti. Oon ollut viime päivinä paljon töissä, joten oon vapaa-ajat pyhittänyt vain ja ainoastaan sängylle, Gossip Girlille ja OITNB:lle. Ja nyt jatkan samaa rataa kera Pepsi Maxin ja poppisten!

Vielä kaksi työpäivää ja mä pääsen mökille! Ja ainiin! Mun rakas hoitokoira Bode tulee huomenna kolmeksi viikoksi hoitoon! Ihanaa koiraterapiaa ennen lähtöä <3

Eveliina

Kommentit

Lähetä kommentti

Kiitos asiallisesta kommentoinnista

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi lempparikampaus + ohjeet sen tekoon

Ennen kuin leikkasin tukkani polkkamittaan, mietin usein pystyisinkö tekemään erilaisia kampauksia vai joutuisinko pitämään samaa tukkatyyliä päivästä toiseen? Tai olisiko polkka niinkin vaativa, että sitä pitäisi laittaa joka aamu vähintään vartin, että sen kanssa kehtaisi lähteä ihmisten ilmoille. Molemmat epäilyni osoittautuivat vääriksi, koska mun on ollut todella hauskaa tämän mallin kanssa. Vaikka en saa enää isoa ja korkeaa nutturaa, osaan tehdä nykyään täydelliset #beachwaves :it . Oon tykästynyt kyseiseen hiustyyliin niin paljon, että se on nähty jo kaksi viikonloppua peräkkäin ja todennäköisesti tullaan näkemään tulevanakin viikonloppuna. Ja sen takia puhun viikonlopuista, koska arkisin en käytännössä ehosta itseäni millään tavalla. Korkeintaan laitan kulmiin ja ripsiin väriä, mutta sitäkin todella harvoin. Mitä mieltä te olette? En myöskään voi lopettaa uuden ripsarin ihailua! Se on niin hyvä!! Mun ohje täydelliseen biitsilaine-tukkaan (ihanteellinen bob-, tai...

Miksi mä bloggaan?

Kysymys mikä kaikilla bloggaajilla tulee jossakin kohtaan vastaan. Miksi mä bloggaan? Siihen on aika helppo vastata. Mä tykkään jakaa mun elämän tapahtumia. Joillakin (lue: kaikilla)  menee silloin tällöin hermo mun juttuihin kun pälpätän ja pälpätän ja yleensä aina käännän puheenaiheen jotenkin mun elämään. Mutta samalla kun oletan muiden olevan kiinnostunut mun elämästä, mäkin oon vastavuoroisesti kiinnostunut muiden elämästä.  Blogi on mulle kuin päiväkirja. Multa kyllä löytyy bloginkin lisäksi konkreettinen päiväkirja, jota oon kirjoittanut säännöllisesti ja epäsäännöllisesti vuodesta 2005. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla päiväkirja, koska tietyt muistot, niin hyvät kuin huonotkin, unohtuvat. Tämän takia päiväkirja on hyvä olla, joka tuo vanhat muistot takaisin mieleen. On myös hauska huomata miten käsiala, kirjoitustapa ja nimmari ovat muuttuneet vuosien aikana. Noniin, mites sitä taas eksyttiin aiheesta? Mulla on aikaisemminkin ollut blogi, jota k...

Kuinka tehdä valopallot?

Moikka! Vihdoin pääsin tämänkin postauksen kimppuun, joita monet teistä ovatkin jo odottaneet! Tein loppusyksystä itselleni valopallot, joista olin jo pidemmän aikaa haaveillut. Alunperin olin ostamassa valmiit valopallot, mutta lopulta päätin tehdä ne itse. Harmikseni en tekohetkellä tajunnut ottaa kuvia itse prosessista, mutta onneksi Pitsiä ja piikkilankaa -blogin Senja antoi minulle luvan lainata hänen kuviansa. Itseasiassa taisin juuri itsekin ottaa mallia hänen kuvistansa valopalloja tehdessä. Ja syy minkä takia en itse alkanut väsäämään palloja uudestaan oli se, että liima aiheutti ikävän allergiareaktion (minä tyhmänä kun unohdin hankkia suojakäsineet) , enkä halunnut, että käsieni iho kuoriutuisi kokonaan pois. Mutta mennään asiaan! 1. Tarvitset paperinarua, vesi-ilmapalloja (HUOM! älä unohda pumppua niin kuin minä, näin vältyt ylimääräisiltä ravaamisilta kaupassa -.-),  erikeepperiä/muuta liimaa (Itse käytin Tigerista ostettua perus askarteluliimaa) , led-valose...