Yksinäisyyden huipentuma

Moikka!

Vaikka mulla ei olekaan mitään varsinaista aihetta tälle postaukselle, halusin silti tulla ilmoittamaan, että elossa ollaan!

Täällä on niin yksinäistä. Jokaisessa päivässä on aina sama kuvio. 

Klo 8:00-10:00 herätys

Klo 10:30 aamupala

Klo 10:30-11:30 töiden hakua

Klo 11:30 salille

Klo 12:45 suihkuun

Klo 12:55 salaatin ja/tai ruoan teko

Klo 13:20 lounas

...............

Klo 22:00-23:00 sänkyyn

Mihin ne kaikki ystävät katosi vuosien varrella? No ehkä voin myös itseäni syyttää, että oon niin huono pitämään yhteyttä. Suoraan sanottuna harvemmin mua ikinä kiinnostaa pitää kehenkää yhteyttä. Tyhmänä oletan, että ystävät pysyvät rinnalla, vaikka ei tee itse juuri mitään ystävyyden eteen. Muuten mulla menee oikein hyvin.

Syön terveellisemmin, oon energisempi ja siivoon jopa mielelläni joka päivä. Päässä pörrää miljoona projektia mitkä haluaisi toteuttaa, koska mullahan ei muuta ole kuin aikaa. Mikä toisinaan ärsyttää mua suunnattomasti. Muutama vuosi sitten mä haaveilin tällatteesta tilanteesta. Saa nukkua joka päivä niin pitkään kun haluaa, tehä mitä haluaa, milloin haluaa. Mutta nyt kun miettii, olisin mä mielummin vaikka joka päivä elokuvateatterin kassalla selittämässä jokaikiselle asiakkaalle, minkä takia kulttuuriseteleillä voi maksaa vaan oman lipun. Tai koulussa, eiku ei - perun sanani. En haluaisi olla mistään hinnasta vielä koulussa. Vastahan se kymmenen vuoden taival loppu. 

Pointti on kumminkin se, että kaipaan järjestelmällistä elämää, jossa työ on pääosassa. Työvuorojen ympärillehän se päivä rakennetaan. Tai ainakin mä rakennan. 

Pitäkää mun kanssa sormet ja varpaat ristissä, että löydän töitä pian. 

Tosiaan, niin kuin sanoin tän postauksen alussa, ettei mulla varsinaista aihetta oo, niin esittelempä teille mun viimeaikaisia ruoka-annoksia (minä, joka ei ikinä ennen ole kuvannut yhtäkään ruoka-annosta muiden nähtäväksi)

Musta on tullut täällä banaaniaddikti. Syön päivässä vähintään 5 banaania, eri muodoissa kumminkin. Oon tehnyt banaanijäätelöä, jonka oon kumminkin joutunut aina yksin syömään, koska T on varma, että siinä on jotain muutakin kuin vain banaania. Eihän banaani voi tosta vaan muuttua jäätelöksi. Niin.

Viimeisten kahden viikon aikana joka toinen päivä oon keittänyt Ikean hirvenpäänmuotoista täysjyväpastaa, paistanut jauhelihaa, maustanut sen vain mustapippurilla, suolalla ja kermalla (silloin tällöin paistanut muutaman kananmunan sekaan) ja tehnyt itselleni perussalaatin, jossa on jäävuorisalaatin, paprikan, kurkun ja tomaatin lisäksi myös aurinkokuivattua tomaattia ja fetaa. 

Toissapäivänä söin pakastimessa olleen pinaattikeiton, koska en jaksanut tehdä iltapäivän ruokaa vielä kello kaksitoista.

Lisäksi oon rakastunut luonnonjogurttiin, jota vihasin ennen. Nykyään en muuta jogurttia syökään.

Vihdoin saatiin myös meidän sohva! 

Muutaman viikon kamppailun jälkeen se on nyt meillä. Tosin ei niin täydellisenä mitä odotettiin.

Ensimmäinen sohva oli saanut ikävän osuman selkänojan kulmaan, jonka takia päätettiin odottaa vielä viikko. Eilen mulle soitettiin aamupäivästä, että sohva tuodaan 20 minuutin päästä. 

10 minuutin purkamisen jälkeen sain sen nostettua ja siirrettyä oikeaan paikkaan, jolloin huomasin, että tässäkin sohvassa oli samanlainen virhe kuin edellisessä - tosin eri kulmassa. Suoraan sanottuna en jaksanut enää ajatella koko asiaa, koska olin niin onnellinen, että meillä oli vihdoin sohva.

Laitan pian kuvaa koko asunnosta :) 

Kävin myös T:n äidin vinkistä ostamassa Jyskistä ihanan ison kokovartalopeilin, joka sopii täydellisesti meidän sisustukseen. Ihanaa!

Tykkäättekö lukea tällasia sekamelskapostauksia, missä ei vaan kertakaikkiaan ole mitään.....tolkkua?

Jos tämä postaus sai mielenne hölmöksi, kertokaa. 

Eveliina