Siirry pääsisältöön

Pikkulauantai

Huomenta!

Keskiviikkona oli toiseksi viimeinen yo-uusintakoe ja silloin oli vuorossa englannin kirjallinen koe. Fiilikset kokeen jälkeen oli hieman sekavat, mutta itsevarmemmat kuin keväällä. Toivotaan, että arvosanaa saataisiin nostettua edes yhdellä!

Tiistaina sovin extemporee Miljan kanssa, että lähdetään enkun yo:n jälkeen Lahteen viettämään tyttöjen päivää ja myöhemmin myös iltaa. Käytiin ostamassa Miljalle uudet korkkarit Triosta, jonka jälkeen käytiin syömässä Arnoldsin bagelit, joita en ollut ennen maistanut. Onneksi oli positiivinen yllätys! 
Bageleitten jälkeen rojahdettiin väsyneinä meidän sohvalle ja keitettiin kahvit ja teet ja katseltiin Leijonan luolaa ja Mastercheffiä. 
"Pienen tauon" jälkeen alettiin laittautumaan iltaa varten. Ärsyttää miten vähän mulla on baariin ja juhlimiseen tarkoitettuja vaatteita, jotka sopisi syksyyn/talveen. Mulla on vaan mustia tai sinisiä housuja/farkkuja ja tylsiä paitoja, jotka sopii paljon paremmin kesäjuhlimiseen ja ruskettuneeseen ihoon. Sitä paitsi kesällä vaatetus on muutenkin paljon rennompaa - myös baarissa. Noh, ehkä seuraavan isomman palkan tullessa voisi palkita itsensä muutamilla uusilla vaatekappaleilla.
Anywayyyyy, laittautumisen jälkeen suunnattiin Tivoliin, koska kumpikaan meistä ei ollut ennen käynyt siellä. Puoltoista tuntia jaksettiin tanssia ja "riehua", jonka jälkeen lähdettiin hakemaan T:tä ja Assua kotiin. Tosiaan hieman erilainen baarireissu tällä kertaa, mutta enpä muuta olisi toivonutkaan tässä tilanteessa. Saipahan pitkästä aikaa laittaa naamaan jotain muutakin kuin kosteusvoidetta.

Torstaina heräsin vasta kymmenen aikoihin. Aamupalaksi oli ensimmäistä kertaa mikropuuroa ja vihreetä teetä, koska ruispalat oli ihmeellisesti kadonnut kaapista eikä kauppaan jaksanut lähteä. Ennen Hämeenlinnaan lähtöä käytiin vielä Amarillossa syömässä makoisat vuohenjuustopastat - nam! 

Eveliina


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Uusi lempparikampaus + ohjeet sen tekoon

Ennen kuin leikkasin tukkani polkkamittaan, mietin usein pystyisinkö tekemään erilaisia kampauksia vai joutuisinko pitämään samaa tukkatyyliä päivästä toiseen? Tai olisiko polkka niinkin vaativa, että sitä pitäisi laittaa joka aamu vähintään vartin, että sen kanssa kehtaisi lähteä ihmisten ilmoille. Molemmat epäilyni osoittautuivat vääriksi, koska mun on ollut todella hauskaa tämän mallin kanssa. Vaikka en saa enää isoa ja korkeaa nutturaa, osaan tehdä nykyään täydelliset #beachwaves :it . Oon tykästynyt kyseiseen hiustyyliin niin paljon, että se on nähty jo kaksi viikonloppua peräkkäin ja todennäköisesti tullaan näkemään tulevanakin viikonloppuna. Ja sen takia puhun viikonlopuista, koska arkisin en käytännössä ehosta itseäni millään tavalla. Korkeintaan laitan kulmiin ja ripsiin väriä, mutta sitäkin todella harvoin. Mitä mieltä te olette? En myöskään voi lopettaa uuden ripsarin ihailua! Se on niin hyvä!! Mun ohje täydelliseen biitsilaine-tukkaan (ihanteellinen bob-, tai

Onnellisuuden huipentuma

Heippa kaikki! Muistatteko, kun kerroin blogini siirtyneen Onniblogit-blogiportaaliin? Päätettiin blogiportaalin porukalla tekevämme yhteistyöpostauksen, jossa bloggaajamme kertovat kuinka kokee onnen tunteen ja mitä se omalla kohdalla tarkoittaa. Mulle aihe on erittäin ajankohtainen, koska en usko, että voisin olla enää enempää onnellinen, mitä tällä hetkellä oon. Mitä onnellisuus on? Googlettaessa sanan "onnellisuus", ensimmäisenä linkkinä aukeaa Wikipedia, jonka artikkelin ensimmäinen lause on " Onnellisuus  on psykologi  David Myersin  mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on  hyvää." Aika yksinkertainen vastaus, mutta eipä sen sen monimutkaisempi tarvitse olla. Mun kohdalla onnellisuus tarkoittaa, että tunnen itseni luotetuksi , rakastetuksi , turvatuksi ja hyödylliseksi . Haluan uskoa, että ihmiset pitävät mua luotettavana ja voivat kertoa mulle asioita kuin asioita, ilman, että heidän täytyy pelätä, että asia on puolen tunnin päästä kaikkien ti

Miksi mä bloggaan?

Kysymys mikä kaikilla bloggaajilla tulee jossakin kohtaan vastaan. Miksi mä bloggaan? Siihen on aika helppo vastata. Mä tykkään jakaa mun elämän tapahtumia. Joillakin (lue: kaikilla)  menee silloin tällöin hermo mun juttuihin kun pälpätän ja pälpätän ja yleensä aina käännän puheenaiheen jotenkin mun elämään. Mutta samalla kun oletan muiden olevan kiinnostunut mun elämästä, mäkin oon vastavuoroisesti kiinnostunut muiden elämästä.  Blogi on mulle kuin päiväkirja. Multa kyllä löytyy bloginkin lisäksi konkreettinen päiväkirja, jota oon kirjoittanut säännöllisesti ja epäsäännöllisesti vuodesta 2005. Mun mielestä jokaisella pitäisi olla päiväkirja, koska tietyt muistot, niin hyvät kuin huonotkin, unohtuvat. Tämän takia päiväkirja on hyvä olla, joka tuo vanhat muistot takaisin mieleen. On myös hauska huomata miten käsiala, kirjoitustapa ja nimmari ovat muuttuneet vuosien aikana. Noniin, mites sitä taas eksyttiin aiheesta? Mulla on aikaisemminkin ollut blogi, jota kirjoitin