1.10.2015

Onnellisuuden huipentuma

Heippa kaikki!
Muistatteko, kun kerroin blogini siirtyneen Onniblogit-blogiportaaliin?
Päätettiin blogiportaalin porukalla tekevämme yhteistyöpostauksen, jossa bloggaajamme kertovat kuinka kokee onnen tunteen ja mitä se omalla kohdalla tarkoittaa.

Mulle aihe on erittäin ajankohtainen, koska en usko, että voisin olla enää enempää onnellinen, mitä tällä hetkellä oon.
Mitä onnellisuus on? Googlettaessa sanan "onnellisuus", ensimmäisenä linkkinä aukeaa Wikipedia, jonka artikkelin ensimmäinen lause on "Onnellisuus on psykologi David Myersin mukaan läpitunkeva tunne siitä, että elämä on hyvää." Aika yksinkertainen vastaus, mutta eipä sen sen monimutkaisempi tarvitse olla.

Mun kohdalla onnellisuus tarkoittaa, että tunnen itseni luotetuksi, rakastetuksi, turvatuksi ja hyödylliseksi. Haluan uskoa, että ihmiset pitävät mua luotettavana ja voivat kertoa mulle asioita kuin asioita, ilman, että heidän täytyy pelätä, että asia on puolen tunnin päästä kaikkien tietoisuudessa. Tunnen itseni luotettavaksi, mutta myönnän myös joskus rikkoneeni jonkun luottamuksen, mutta mäkin olen vain ihminen.
Oon aina tuntenut itseni rakastetuksi, josta saan aina olla kiitollinen. Mulla on maailman parhaimmat vanhemmat, ystävät ja sukulaiset. Parempaa en voisi toivoa. Tällä hetkellä tuntuu entistäkin paremmalta, koska tunnen, että osa mun sydämestä, joka on ollut tämän vuoden kadoksissa, on vihdoin palannut paikallensa.
Lukuunottamatta öisiä eksymisiä Sydneyssä, en myöskään ole koskaan tuntenut itseäni turvattomaksi. Onhan mulla aika badass-iskä. Haha. Vaikka iskä asuu noin 10 000 kilometrin päässä mulla on silti turvallinen olo täällä. Voin luottaa, että mun hostperhe ja ystävät pitävät musta huolta, oli tilanne mikä tahansa. Ja tekisin saman myös heille, koska kenenkään ei pitäisi tuntea itseään turvattomaksi. Jokaisen kuuluisi kohdella toista niinkuin itseänsäkin tahtoisi kohdeltavan.

Mitä hyödyllisyyteen tulee, on ihanaa kokea olevansa hyödyllinen!Vaikka tämän hetkinen työni onkin "vain" huolehtia kahdesta taaperosta, pienet kiitoksenosoitukset tekevät tästä hommasta ainutlaatuista. Jos puhutaan rehellisesti, epäilin itseäni todella paljon ennen kuin lähdin tänne. Kuinka tulen pärjäämään, kun täytyy huolehtia kahdesta poikalapsesta vähintään 40 tuntia viikossa? Pojat ovat kuitenkin poikia. Osaanko edes vaihtaa vaippoja? Mitä jos molemmat alkavat itkemään.. ja vielä julkisella paikalla kaikkien silmien alla? Sen sanon, että mulla on käynyt aivan mahtava tuuri sen suhteen, että mun perheen pojat ovat kasvatettu juuri niin kuin pitää, eikä mun tarvitse pelätä jokaista sekuntia heidän kanssa. Vaikka ensimmäinen viikko oli haastava kahden tuntemattoman poikalapsen kanssa, pian myös äidilliset vaistot heräsivät. Vaikka ei olisi koskaan ennen vaihtanut vaippoja, sen kyllä oppii. Jos vauva alkaa itkemään, eikä tiedä miten saada vauva rauhoittumaan - pian oppii myös senkin. Kaikki vaan helpottuu, mitä nopeammin lapset alkavat luottamaan suhun. Mä halusin olla mun perheen pojille isosisko, en pelkästään nanny. Sitä mä todellakin tunnen olevani, kun saan joka päivä molemmilta hellyydenosoituksena halin ja pusun. En vaihtaisi tämän hetkistä "työtäni" mihinkään. Ja sana "työ" on lainausmerkeissä, koska "työni" ei tunnu työltä. Se on hieno mahdollisuus olla osa kahden pienen pojan elämää ja tietävän työnsä olevan opettavaista ja ikuista.
 photo P8110156_zpsuoevjmls.jpgNiin kuin postauksen alussa sanoin, en usko, että voisin olla enää onnellisempi. Miksi? Ensinnäkin, mä tein mun kauan haaveilemasta unelmasta totta; mä muutin ulkomaille ja vielä Australian Sydneyyn, joka joka päivä hämmästyttää mua uusilla asioillaan. Mä oon tavannut aivan ihania ihmisiä ja ihmiset ovat 500x positiivisempia täällä kuin Suomessa. En tiedä johtuuko se vain säästä vai kulttuurierosta, mutta täällä jos jossain et voi olla masentunut 24/7. Lähdet lenkille ja jokainen vastaan tuleva ihminen hymyilee sulle. Kuinka usein tuollaista tapahtuu Suomessa? Niinpä.
En sano, ettenkö olisi ollut Suomessa onnellinen, mutta ennen tänne muutettuani, en uskonut voivani olevan näin onnellinen. Jokainen päivä tuntuu täydelliseltä, vaikka se todellisuudessa olisi ollut aivan hirveä. Ja jos joku suomalainen lukijani pyörittelee tällä hetkellä silmiään; tule tänne ja huomaa itse. Tämän myötä, yritän tehdä myös Suomen elämästäni yhtä täydellistä, mitä se tällä hetkellä täällä on. Vaikka tiedän sen aluksi tuntuvan mahdottomalta pelkästään opiskelujen takia, aion ottaa siitä silti kaiken ilon irti.

Minkä tai kenen ansiosta te olette onnellisia tällä hetkellä? Kerro mulle ja muille listaamalla kolme asiaa kommenttiboksiin.

Tässä yhteistyöpostauksessa mukana olleet blogit;

9 kommenttia:

  1. Allekirjoitan täysin tuon hyödyllisyyden kokemuksen merkityksen. Elämässä pitää olla tarkoituksia, jotka ovat itselle merkityksellisiä ja palkitsevia. Ja mun mielestä nimenomaan tarkoituksia eli useita, erilaisia ja elämentilanteiden mukaan muuntuvia :)

    VastaaPoista
  2. Hyvin kirjoitettu. Olen kuullut tuosta australialaisesta elämänasenteesta ja kovasti haluaisin joskus sinne päästä. :) Hyödyllisyyden tunne myös ihan totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Australialainen elämänasenne on aivan ihastuttava!

      Poista
  3. Onnellisuus onkin sitä että sinulla on tunne hyvästä elämästä.. Se pitää vain löytää :9 OSata katsoa :) Hyvä postaus!
    ps:lisäätkö miunkin tuohon linkkinä :) Muksaa loppuviikkoa sinne!

    VastaaPoista
  4. Tuo on kyllä iso onni, että on päässyt ja uskaltanut lähteä toteuttamaan unelmaansa! Vau :) Ihana on siunkin onni ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin on ja oon todella ylpea, etta uskalsin lahtea toteuttamaan unelmiani! Nyt mua ei pidattele mikaan :)

      Poista
  5. Ihana postaus, ja nauti nyt ihanasta onnestasi <3 olet kyllä rohkea kun olet lähtenyt toteuttamaan unelmaasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos todella paljon <3
      Oon itsekin ylpeä itsestäni, että uskalsin lähteä toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani :)

      Ihanaa syksyä Nadja <3

      Poista

Kiitos asiallisesta kommentoinnista <3